Kaikkiaan Luken tutkimusloukuista merkattiin 108 villisikaa, joista osa sai GPS-pannan, osa korvalähettimen ja lopuille laitettiin pelkkä korvamerkki. Lisäksi loukuista vapautettiin ilman merkintää vähintään saman verran sikoja. Hanke on ohi, mutta nyt loukkupyynnistä kerääntynyttä tietotaitoa tarvitaan. Myös metsästyslaki mahdollistaa villisikojen pyytämisen loukkujen ja aitausten avulla.

Oppia Ruotsista

Luken loukkujen suunnitteluun haettiin oppia Ruotsista, jossa villisikakanta on huomattavasti Suomea suurempi ja loukkupyyntiä on harjoitettu pitkään. Sikäläisiä loukkumalleja kehitettiin suomalaisiin olosuhteisiin ja käytännön tarpeisiin paremmin sopiviksi.

Luke kokeili sekä isoa niin sanottua karuselliloukkua että pienempää niin sanottua laatikkoloukkua, mutta päätyi lopulta käyttämään pääosin vain jälkimmäistä. Pienempää loukkua puolsi käytännöllisyys kuljetuksessa, paikanvalinnassa ja villisikojen käsittelyssä.

Merkintähankkeessa saatiin runsaasti käytännön kokemuksia niin villisikojen käyttäytymisestä, turvallisesta käsittelystä kuin loukun toimivuudesta. Kaakkois-Suomessa metsästäjät ovat rakentaneet Luken loukkumallia ja käyttäneet niitä onnistuneesti villisikojen metsästyksessä jo ennen ASF-epidemian puhkeamista.

Yksinkertainen mutta toimiva

Laatikkoloukku on neliön muotoinen (2,5 m x 2.5 m) ja siinä on ylhäältä putoava ovi. Pohjaa ja kattoa ei ole. Maalattia estää sikojen liukastelun ja avoin yläosa mahdollistaa eläinten käsittelyn ilman näköestettä.

Loukun korkeus on 1,6 m. Seinät ovat 9 mm filmivaneria ja oviluukku on hieman vahvempaa. Runko on puutavaraa, joko 50×100 tai 39x 92 mm.

Oleellinen loukun pyytävyyttä lisäävä yksityiskohta on yläosan ”taivutus” sisäänpäin: se estää sian hyppäämisen pois loukusta. Villisian on nähty hyppäävän jopa kaksi metriä korkean suoran seinän päälle. Rakentajan kannattaa noudattaa ohjetta tältäkin osin eli 40 cm korkea kaistale vaneria, jota on taivutettu 35 astetta sisään.

Pieneenkin loukkuun mahtuu kokonainen lauma

Loukun ei tarvitse olla iso pyytääkseen. Merkintähankkeessa suurin kerralla laatikkoloukkuun jäänyt saalis oli 16 sikaa. Tällöin loukussa oli kieltämättä jo ahdasta. Ylämaalla metsästäjä puolestaan lopetti loukkuunsa kerralla 12 villisikaa.

Tyypillisesti loukkuun saapuu aluksi yksi tai kaksi tiedustelijaa. Jos ne viihtyvät, saapuvat yleensä loputkin laumasta. Tästä johtuen laukaisumekanismi kannattaa sijoittaa siten, etteivät ensimmäiset tulijat pudota ovea liian aikaisin ja jätä suurinta osaa laumasta loukun ulkopuolelle. Toisinaan emakko päivystää ulkona eikä itse tule lainkaan sisään, vaan antaa porsaiden syödä loukussa keskenään.

Ensin totutetaan

Loukku kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa siat ovat tottuneet käymään. Houkutinruoka sijoitetaan aluksi ulkopuolelle ja siitä hiljalleen enemmän loukun sisälle. Kokemusten mukaan paikassa, jossa siat ovat säännöllisesti käyneet, ne saa loukun sisälle parissa viikossa. Heti aluksi loukun ei siis kannata olla viritettynä, vaan eläinten annetaan kaikessa rauhassa tottua ruokailemaan sen sisällä.

Maissi houkuttaa

Erilaisia syöttejä kokeiltiin ja parhaiten villisikaa tuntui houkuttavan maissi. Viljakin kelpaa. Nämä myös säilyvät pilaantumatta pitkään.

Maissia kannattaa liottaa vedessä 3–4 vuorokautta, jonka jälkeen vesi valutetaan pois ja lisätään makeaa mehua. Sekaan voi lisätä myös riistalle tarkoitettuja houkutustuotteita, joista luumusuola tuntui kelpaavan parhaiten.

Loukun laukaisutavat

Luke käytti oven sulkemiseen radiosignaalipohjaista kaukolaukaisua, mutta poistopyynnissä kätevintä on käyttää sian itsensä laukaisemaa astinlautaa tai vastaavaa pudotussysteemiä.

Lähettävä riistakamera mahdollistaa ajantasaisen seurannan sikojen toimista loukulla ja sen läheisyydessä. Loukkuvahti myös varmistaa, että tieto oven sulkeutumisesta välittyy pyytäjän puhelimeen mahdollisimman pian.

Turvallinen eläimille ja pyytäjille

Oven sulkeuduttua villisiat ryntäilevät yleensä jonkin aikaa ympäri loukkua ja koittavat hypätä yli, mutta rauhoittuvat melko nopeasti. Toinen stressitilanne sioille on ihmisten saapuminen loukulle. Silloinkin siat kuitenkin tyypillisesti rauhoittuvat, kun ihmiset toimivat rauhallisesti.

Loukun sisällä on hämärää, mikä vähentää eläinten stressiä. Tasaiset vaneriseinät ehkäisevät myös loukkaantumisia, sillä eläimet eivät pääse takertumaan rakenteisiin tai satuttamaan itseään rakoihin. Tässä suhteessa puiset loukut eroavat merkittävästi verkkoseinäisistä loukuista, joissa villisiat tutkimusten mukaan helposti loukkaavat itsensä pyrkiessään ulos läpinäkyvästä verkkoseinästä.

Elävänä pyynnin yhteydessä saatujen kokemusten perusteella vaneriset loukut ovat turvallisempia niin elämille kuin niitä käsitteleville ihmisille. Sama pätee varmasti myös tilanteessa, jos villisiat lopetetaan loukkuun. Paikallaan olevia eläimiä voi rauhassa tarkkailla ylhäältä ja suunnitella jatkotoimenpiteet.

Lopettaminen onnistuu ampumalla alaspäin loukun yläosasta. Loukun ulkopuolelle runkopalkkeihin voi helposti tehdä muutamasta lankusta tason tai sitten varata hyvän jakkaran. Eläinten rauhallisuus lopetustilanteessa on keskeinen tekijä niin eläinsuojelu- kuin turvallisuusnäkökulmista.

Toimiva loukku edellyttää säännöllistä ylläpitoa

Linnut ja supikoirat voivat laukoa loukkua, mikä edellyttää paikalla käyntiä suunniteltua useammin.

Sääolosuhteet voivat vaikuttaa oven ja laukaisumekanismin luotettavuuteen. Erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa räntäsadetta seuraa pakkanen.

Talvella loukku on pidettävä melko lumettomana, sillä sisään kertynyt lumi voi mahdollistaa villisikojen hyppäämisen ulos pyydyksestä. Myös syötityksestä on huolehdittava säännöllisesti. Vain aktiivisesti ylläpidetty ja houkuttelevana pysyvä loukku säilyttää pyyntitehonsa.

Rakennettavissa omin voimin

Tavoitteena on tarjota metsästäjille helposti rakennettava, edullinen ja käytännössä testattu ratkaisu villisikojen poistopyyntiin. Luken laatikkoloukusta on laadittu yksityiskohtaiset rakennepiirustukset. Kahden henkilön voimin voi päivässä tehdä 2–3 loukkua.

Loukku voidaan purkaa kuljetusta varten, mikä helpottaa sen siirtämistä uuteen pyyntipaikkaan. Purettuna loukku mahtuu tavalliselle leveälle auton peräkärrylle tai pakettiautoon, minkä ansiosta sen kuljettaminen onnistuu ilman raskasta kalustoa.

ASF:n hävittäminen Suomesta edellyttää kaikkien käytettävissä olevien pyyntimenetelmien hyödyntämistä. Kokemusten perusteella laatikkoloukku on tehokas, turvallinen ja helposti rakennettava väline tilanteissa, joissa tavoitteena on poistaa kokonaisia villisikalaumoja. Oikein käytettynä se täydentää muuta metsästystä ja voi tehostaa villisikakannan hallintaa epidemiatilanteessa.

---

Loukun rakennusohjeet

Taka- ja sivuseinät.

Vanerilevyihin kiinnitetään pitkien sivujen reunapalkit/puut. Kiinnitetään levyn vastakkaiselta puolilta ruuveilla. Seuraavaksi reunapalkkien väliin kiinnitetään pystypuut/palkit 4 kpl. Pystypuiden kiinnitys 6×90 mm ruuveilla, reunapalkkien läpi. Yhteensä tehdään kolme samanlaista seinää.

Oviaukko.

Pystypuut asetetaan niin, että oviaukkoa varten jää halutun kokoinen aukko. Oven oikealle puolelle tehdään 20 cm leveä seinä, jotta ovi ei tule loukun nurkkaa vasten. Jos ovi on 80 cm leveä, niin pystypuiden välin tulee olla 81 cm. Toimivuuden kannalta on hyvä jättää ”toleranssia”. 

Seinien kiinnittäminen toisiinsa.

Kun kaikki sivut ovat valmiina, käännetään seinät pystyyn ja liitetään toisiinsa ulkopuolelta kulmaraudoilla (käytä ylä- ja alareunassa 6×90 mm ruuveja, keskellä pienempiä)

Yläpalkin oviaukon rako.

Rako tehdään palkin keskelle (esim. poraa ja sahaa käyttäen). Luukulle tulee jättää liikkumavaraa n. 3 mm joka puolelle, jotta luukku ei takertele alas pudotessa ja ylös nostettaessa.

Oviaukon pystypalkkien ohjurit.

Tee ohjurit esimerkiksi 2×2 cm puurimoista. Huomioi, että ne pysyvät linjassaan myös säätilojen vaihteluissa.

Luukkulevy.

Sahaa 80 cm levyinen oviluukku ja aseta paikoilleen. Halutessasi luukun alareunaan voi laittaa nostokahvan.

Yläviisteet.  

Sahaa 40 cm leveät viisteet kullekin loukun sivulle ja niiden tukipuut. Viisteet asetetaan 35 asteen kulmassa sisäänpäin. Kiinnitä viisteiden päädyt toisiinsa ruuveilla.

Luukun tukipuut. 

Tukipuut kiinnitetään palkin päälle. Näihin myös ohjurit, kuten ovelle.

Laukaisunarun reiät.

Oven alareunaan keskelle porataan reiät, joihin laukaisunaru solmitaan.

Laukaisulaite.

Loukun takanurkkaan kiinnitetään laukaisulaite. Laukaisimena voi käyttää jousiammuntaan tarkoitettuja laukaisulaitteita (esim. TruFire Patriot-laukaisulaite, josta poistetaan pehmustettu ranneosa). Oven ja laukaisulaitteen välille on hyvä käyttää liukasta PE-narua. Syötin kiinnitysnaru on kiinnitettävä laukaisulaitteeseen niin, ettei se laukea liian herkästi tai jumiudu kiinni.

Ohjeet tulostettavassa muodossa (pdf)